Mikä päivä!

20131104-174026.jpg

Olipa päivä.

Aamulla kotona kaikki oli ihanaa ja hidasta. Tyttö herätti minut halein ja pusuin, katsottiin peiton alla sängyssä sylikkäin piirrettyjä, juoksutin tytön napsauttamaan kahvinkeittimen puolestani päälle (jottei kuulosta niin pahalta, suokaa mun puolustautua: tuo nousi muutenkin pissalle), vietin ainakin sata hetkeä suihkussa ja toiset sata aamupalalla.

Siitä se alamäki sitten alkoi, ovesta ulostautuessa.
Ulkona satoi, oli harmaata ja kylmää. Missattiin heti meidän bussi ja jouduttiin odottaa seuraavaa puolisen tuntia.
Kaupungissa minulla oli tarkoitus hakea Henkkamaukan Homesta lasten mukeja, vaan niitäpä ei siellä ole. Eipä löytynyt erästä puseroakaan, jonka olisin halunnut tytölle ostaa. Ja vieläkin ulkona satoi.

Syömässä käytiin Stockalla ja siellä sentään oli ihan ihanaa. Löysin tyttärelle lisää mini-haarukoita, eikä populaa ollut juuri nimeksikään. Mukavaa. Ja kala-allas, se se on aina ihan hitti!

Pistin tytön rattaisiin päiväunille ja lähdin juoksemaan Elielille bussiin ja kohti Pitäjänmäkeä hakemaan tytölle toppapukua varalle. Bussiin kerkesin kivasti, tyttö nukahti ja sadekin lakkasi.
Minä sen sijaan huomasin ettei puhelimeni karttapalvelu toiminut ja niin ollen harhailin pitkin Pitäjänmäkeä ties miten kauan etsiessäni oikeaa osoitetta kartatta. Välillä kysyin tietä joltakulta, ja aina minut ohjattiin ihan mihin sattui. Kun lopulta löysin perille ja sain toppapuvun, heräsi tyttö päikyiltä yltä päältä pissassa. Hienoa.

Onneksi tyttö on sentään huipputyyppi ja vaikka pissasta märissä vaatteissa oli varmasti kurjaa istua aloillaan peiton alla rattaissa, hän ei juuri huutanut tai valitellut oloaan. Pyysi piirrettyjä puhelimesta ja tuntui ymmärtävän kun kerroin, ettei hän nyt märistä vaatteista johtuen pääse kävelemään.

Kotimatkalla näyttäytyi aurinkokin. Kuvitteellinen sekä todellinen. Oli aika hienoa.

Mainokset